Kaamoksen kansa elää kaamoksen kanssa Teksti: Tero Piikkilä ’Enemmän valoa!’ Yllä olevan lausahduksen sanotaan olleen saksalaisen kirjailija Johann Wolfgang von Goethen viimeiseiksi jääneet sanat. Goethen lausumien sanojen perimmäisestä tarkoituksesta emme voi olla varmoja, mutta varmaa on, että tälläkin hetkellä monet kaamoksen keskellä elävät suomalaiset kaipaavat enemmän valoa. Vuodenaikojen ja valoisuuden vaihtelun vaikutus mielialaan on jo pitkään ollut tiedossa, mutta silti nykyaikaisen valontutkimuksen historia ei ole järin pitkä. Vasta viimeaikaiset perusteellisemmat tutkimukset valaisevat, miten tavallinen ilmiö kaamokseen reagoiminen on suomalaisten keskuudessa. Rasitusta vai masennusta? Talveen ajoittuva masennuksen alalaji – kaamosmasennus – sai nimensä vasta noin kymmenen vuotta sitten. Tällöin moni suomalainen sai oireyhtymälleen nimen. Huomattavasti suurempaa osaa väestöstä koskettaa kaamosrasitus, joka on hyvin paljon kaamosmasennusta muistuttava mutta lievempi tila. Eri tutkimusten mukaan varsinaisista kaamosmasennusoireista kärsivien määrä on noin 1–3 prosenttia väestöstä. Kaamosrasituksen esiintyvyyden puolestaan arvioidaan olevan 10–25 prosentin luokkaa. Tätä tutkittiin muun muassa Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa, jossa oli mukana 2000 aikuista. Tämän tutkimuksen valossa jopa joka neljäs suomalainen saattaa kokea kaamosrasituksen oireita ilman masennustilaa. Poikkeavat signaalit Kaamosmasennukseen liittyy tyypillisiä masennusoireita kuten mielialan laskua, toivottomuuden, arvottomuuden ja syyllisyyden tunteita. Tämän lisäksi usein esiintyy tavalliselle masennukselle epätyypilliä oireita esimerkiksi liikaunisuutta ja ruokahalun kasvua. Kaamosmasennus on vakavaa masennusta vastaava häiriötila, jota tulee hoitaa asianmukaisesti lääkärin avulla. Kaamoksen vuoksi rasittuvat eivät kärsi masennustilan yleisistä oireista, vaan potevat lähinnä liikaunisuutta ja väsymystä. Myös ruokahalun ja makeannälän lisääntyminen ja tästä seuraava painon nousu on tavallinen ilmiö. Kaamosta vastaan Miten torjua hyökkäävää kaamosta? Vaikka valottomuus ei yksioikoisesti ole ainoa kaamosmasennusta ja -rasitusta aiheuttava tekijä, valo todistetusti hoitaa kaamoksesta kärsiviä. Valoon hakeutuminen on tehokas tapa, helpotusta tuovat niin luonnonvalo kuin keinovalokin. Aurinkoisena päivänä suoritettu ulkoliikunta on verraton yhdistelmä. Lisäksi monet saavat apua kirkasvalohoidoista. Tätä tarkoitusta varten suunnitellut kirkasvalolamput porottavat usean valonnälkäisen työpöydällä ja olohuoneessa. Ei varmasti ole yllätys, että terveellinen ruokavalio kuuluu olennaisena osana kaamoksen torjuntaan. D-vitamiinin saannin merkitys korostuu talvisin, sillä aurinko on sen merkittävin lähde. Valitettavasti me emme Suomessa saa ympärivuotista auringonvaloa, joten tällöin D-vitamiinia tulisi saada ravinnosta tai vitamiinivalmisteista. Jos mahdollista, voi harkita myös pakenemista. Etelän aurinkoon matkustaminen voi olla kaamosta kammoavalle virkistävä vaihtoehto. Valon merkitystä ei pidä ylikorostaa, sillä loppujen lopuksi ihminen tarvitsee valon ja pimeyden oikeaa tasapainoa. Talvisin ihmisen sisäinen kello saattaa jätättää ja silloin tuo tasapaino horjuu. Asetelmat ovat taas vaihtumassa valon ja pimeän taistelussa. On aika mennä kohti kurkottavaa kevättä – kaamoksen vuoro on väistyä. Luksi on valonvoimakkuuden yksikkö Kynttilä metrin etäisyydellä: 1 luksi Kodin yleisvalaistus: 100-200 luksia Toimiston valaistus: 200-600 luksia Pilvinen päivä: 1000-2000 luksia Kirkasvalolamput: 2 500 – 10 000 luksia Kirkas päivänvalo: 10 000 luksia Leikkaussali: 10 000 – 20 000 luksia Suora auringonvalo: 50 000-100 000 luksia   Lähteenä käytetty: Voimaa valosta, Timo Partonen (2005) -------- takaisin