Masennuksen tunnistaminen
Masennusjakson
kriteerit ovat seuraavat (A, B ja C)
A.
Masennusjakso on kestänyt vähintään kahden viikon ajan
B. Todetaan vähintään kaksi seuraavista oireista (1-3)
1. Masentunut mieliala suurimman osan aikaa
2. Kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen asioihin, jotka
ovat tavallisesti kiinnostaneet tai tuottaneet mielihyvää
3. Vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys
C. Todetaan jokin tai jotkin seuraavista oireista niin, että
oireita
on yhteensä (B ja C yhteenlaskettuina) vähintään neljä:
4. Itseluottamuksen tai omanarvontunnon väheneminen
5. Perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset
6. Toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai
itsetuhoinen käyttäytyminen
7. Subjektiivinen tai havaittu keskittymisvaikeus, joka vo
ilmetä myös päättämättömyytenä tai jahkailuna
8. Psykomotorinen muutos (kiihtymys tai hidastuneisuus), joka
voi
olla subjektiivinen tai havaittu
9. Unihäiriöt
10. Ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, johon liittyy
painon muutos
Masennuksen
kehittymisaikataulu on hyvin yksilöllinen. Erityisesti merkittävien
elämäntapahtumien yhteydessä ilmenevä masennus saattaa alkaa muutaman
viikon kuluessa, jolloin se on helpompi havaita. Pitkäaikaisiin
kuormitustekijöihin liittyvä masennus puolestaan voi alkaa vaivihkaa ja
pahentua jopa vuosien kuluessa, kunnes henkilö päätyy avun piiriin usein
muiden aloitteesta. Joskus masennus voi myös olla luonteeltaan
vaihteleva, esimerkiksi päivästä tai viikosta toiseen.
Kannattaa ilman muuta
ottaa yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen, esimerkiksi
terveydenhoitajaan tai omalääkäriin, jos epäilee kärsivänsä
masennuksesta. Pelkästään oman arvion varaan tilannetta ei ole syytä
jättää, vaikka jo pelkkä ammattilaisen luo hakeutuminen voi tuottaa
häpeän tai alemmuuden tunteita masentuneelle henkilölle. Kuitenkin on
todettu, että lähes puolet masennuksesta kärsivistä jää asianmukaisen
hoidon ulkopuolelle ja toisaalta terveydenhuollon ammattilaiset osaavat
koulutuksensa ja kokemuksensa perusteella tunnistaa masennuksen ja
siihen liittyvät riskitekijät. On myös huomattava, että oman itsensä
arviointi voi olla erityisen vaikeaa, kun kyse on masennuksesta.
Masennus on normaali
tunnetila samalla tavalla kuin suuttumus tai ilo. Tällöin masennuksen
tunteelle on olemassa konkreettinen syy, joka voi olla jokin merkittävä
pettymys tai menetys elämässä. Masennus normaalina tunnetilana on
ohimenevä, tapahtumasta riippuen yleensä tunteja tai korkeintaan
muutamia päiviä yhtäjaksoisesti kestävä. Kuten masennuksen kriteereistä
ilmenee, yli kaksi viikkoa kestävä yhtäjaksoinen (päivittäinen)
masentunut mieliala katsotaan mielialahäiriöksi nimeltään masennus.
Joskus mielialahäiriöön voi liittyä nopeat mielialan vaihtelut, jolloin
masennuksen kahden viikon yhtäjaksoinen kesto ei ole välttämätön.
Tilannetta arvioidaan
ensin haastattelemalla. Asianomaisen oma kertomus voinnistaan on
ensiarvoisen tärkeää tietoa, vaikka esitetyt kysymykset saattaisivat
tuntua turhilta tai merkityksettömiltä. Masennuksen arvioinnissa
käytetään erilaisia kyselylomakkeita, jotka asianomainen täyttää itse
tai esimerkiksi lääkäri haastattelukysymysten perusteella. Tällaisten
kyselymenetelmien on todettu antavan luotettavin kuva masennuksen
esiintymisestä ja niitä voidaan käyttää myös toipumisen seurannassa.
Yleisimpiä oireita,
joita esiintyy yli 90 %:lla masentuneista ovat väsymys tai voimattomuus,
keskittymisvaikeudet ja kiinnostuksen väheneminen asioihin. Muita hyvin
tavallisia oireita ovat masentunut mieliala ja muutokset ruokahalussa.
Vakava-asteisessa
masennuksessa mieliala on päivästä toiseen masentunut, eivätkä ulkoiset
tapahtumat juuri vaikuta siihen. Lievemmässä masennuksessa oireet voivat
vaihdella päivästä toiseen riippuen ulkoisista seikoista. Monet
masennukseen sairastuneet kuvaavat mielialansa olevan kaikkein
masentunein aamuisin.
Masennukseen liittyy
usein ruumiillisia oireita, joista tavallisimpia ovat painon ja
ruokahalun muutokset, vatsan ja rintakehän alueen erilaiset tuntemukset
(ruuansulatushäiriöt, vatsakivut, hengenahdistus, rintakivut,
sydämentykytys) sekä pään alueen ja niska-hartiaseudun kivut. Joidenkin
masennukseen sairastuneiden on vaikea tunnistaa muutosta omassa
mielialassaan. Ruumiilliset oireet voivat tällöin olla pääasiallinen
vaiva.
Masennus ja
ahdistuneisuus liittyvät usein toisiinsa. Masennuksella tarkoitetaan
mielialan laskua, voimavarojen vähenemisen tunnetta ja kiinnostuksen
puutetta asioihin. Ahdistuneisuus voi ilmetä ruumiillisina oireina,
kuten sydämentykytyksenä, hikoiluna, suun kuivumisena, käsien vapinana
tai vatsanväänteinä. Ahdistuneisuus voi olla myös psyykkistä,
paniikinomaista tunnetta, keskittymisvaikeuksia tai säpsähtelyherkkyyttä
Olli Kampman LKT, psykiatrian
erikoislääkäri
--------
takaisin
|