Masennustilojen riskitekijät
Mitä
masennustilojen riskitekijöillä tarkoitetaan?
Mitä
tarkoittaa perinnöllinen alttius masennukseen?
Miten perinnöllistä alttiutta sairastua masennukseen voi tutkia?
Millaiset luonteenpiirteet voivat altistaa masennukselle?
Voiko kasvuympäristön vaikutusta masennuksen syntymiseen arvioida
ennakolta?
Onko kasvuympäristön merkitys masennuksen riskitekijänä kaikilla
samanlainen?
Miten elämäntapatekijät vaikuttavat riskiin sairastua masennukseen?
Mikä osuus ajankohtaisilla ihmissuhteilla on masennuksen synnyssä?
Mitä
tarkoitetaan masennuksen laukaisevilla tekijöillä?
Millaiset seikat lisäävät masennuksen uusiutumisriskiä?
Mitkä lääkkeet
voivat aiheuttaa masennusta?
Vaikuttaako
ikä riskiin sairastua masennukseen?
Voiko
ruumiillinen sairaus aiheuttaa masennusta?
Onko miehillä ja naisilla samanlainen riski sairastua masennukseen?
Masennustilojen
riskitekijöillä ymmärretään sellaisia biologisia, psykologisia ja
sosiaalisia tekijöitä, joiden on väestössä osoitettu olevan yhteydessä
lisääntyneeseen riskiin sairastua masennukseen. Osa näistä
vaaratekijöistä liittyy pitkäaikaiseen yksilölliseen alttiuteen
sairastua masennukseen, osa on laukaisevia tekijöitä. Kohonneeseen
masennustilan riskiin on yhdistetty erityisesti seuraavat tekijät:
-
persoonallisuuden häiriöt
-
tunne-elämän epävakaisuus
-
itsetuntovaikeudet
-
kuormittavat elämänmuutokset tai
pitkäaikainen stressi
-
läheisten ihmissuhteiden puute, menetys
tai niissä ilmenevät ristiriidat
-
vähäinen koulutus tai pienet tulot
-
säännöllinen tupakointi, humalajuominen
tai päihdehäiriöt
-
pitkäaikaiset ruumiilliset sairaudet
-
muut mielenterveyden häiriöt
Masennustiloihin on
todettu liittyvän suvuttaista esiintyvyyttä, mikä on antanut aiheen
selvittää niihin mahdollisesti liittyvien perinnöllisten
alttiustekijöiden merkitystä. Tällä hetkellä ajatellaan, että
perinnölliset tekijät selittävät masennustilojen esiintyvyyden
vaihtelusta noin 40% ja ympäristötekijät loput 60%. Masennustiloihin
liittyvät perinnölliset riskit ovat monimutkaisia, useaan eri
perintötekijään liittyviä ilmiöitä, jotka todennäköisesti ovat erilaisia
eri väestöryhmissä. Perinnöllinen alttius tarkoittaa, että
perintötekijät voivat vahvistaa ympäristötekijöiden masennustilaa
laukaisevaa vaikutusta yksittäisellä henkilöllä ja siten lisätä hänen
elinaikaista riskiään sairastua masennukseen. Perinnöllinen alttius on
merkittävä vaaratekijä erityisesti vaikea-asteisissa ja toistuvissa
masennustiloissa.
Perinnöllisen
alttiuden merkitystä masennustiloissa selvitetään erilaisilla
tieteellisillä tutkimuksilla, joissa kohderyhminä ovat perheet, joissa
on masennustiloihin sairastuneita jäseniä, kaksosparit, sekä masennuksen
vuoksi hoidossa olleet. Näitä tutkimuksia tehdään Suomessa erityisesti
Kansanterveyslaitoksella. Toistaiseksi ei ole olemassa eikä
lähitulevaisuuden näköpiirissä tulossa sellaisia perinnöllisyyden
tutkimusmenetelmiä, jotka soveltuisivat masennustilojen hoidon tai
ennaltaehkäisyn tarpeisiin.
Masennukseen
sairastuneiden henkilöiden joukossa on muita enemmän sosiaalisesti
estyneitä, muiden hyväksynnästä riippuvaisia ja päätöksenteossaan
epävarmoja sekä toisaalta pikkutarkkoja, itseään ja muita kohtaan
vaativia persoonallisuuksia. Merkittävällä tavalla ihmissuhteita
häiritsevä tunne-elämän epävakaus, ailahtelevuus ja äkkipikaisuus
muodostavat riskin toistuvalle masennukselle.
Masennuksen
puhkeamiseen myöhemmällä iällä voivat vaikuttaa lapsuudessa tai
nuoruudessa koetut menetykset ihmissuhteissa, traumaattiset tapahtumat
tai perheen ongelmat. Menetyksiä voivat olla esimerkiksi läheisen
kuolema tai vakava sairastuminen, vanhempien avioero. Traumaattiset
tapahtumat ovat poikkeuksellisia, kuten seksuaalinen hyväksikäyttö tai
onnettomuudet. Perheen ongelmista merkittävimpiä ovat päihdeongelmat ja
perheväkivalta.
Eri yksilöt reagoivat
samanlaiseen kasvuympäristöön hyvin eri tavalla. Esimerkiksi saman
perheen sisarusten kokemukset perheongelmista voivat olla hyvin
erilaiset. Ihmiset ovat tunne-elämältään eri tavalla herkkiä ikäville ja
odottamattomille tapahtumille. Myös lapsen tai nuoren ikä, jolloin ikävä
elämäntapahtuma on koettu vaikuttaa sen merkitykseen masennuksen
riskitekijänä.
Kuten muissakin
sairauksissa, säännölliset ja terveet elämäntavat ovat yksi keino
ehkäistä myös mielenterveyden häiriöiden syntymistä. Säännöllisen
liikunnan (2-3 kertaa viikossa) on todettu vähentävän masennussairauden
riskiä. Riittävä valon saanti pimeänä vuodenaikana voi ehkäistä
vuodenaikoihin liittyvää masennusta. Väestötutkimuksissa kalan tai
kalaöljyjen syöminen vähintään kolme kertaa viikossa näyttäisi liittyvän
vähentyneeseen masennussairastavuuteen. Alkoholin suurkulutus tai
humalajuominen lisää masennussairauden riskiä, samoin säännöllinen
tupakointi.
Perhepiirissä
esiintyvät päihdeongelmat, henkinen tai fyysinen väkivalta, psyykkiset
häiriöt tai merkittävät ruumiilliset sairaudet voivat toimia masennuksen
laukaisevana tekijänä. Tämä voi koskea yhtä hyvin lapsia, nuoria ja
aikuisia. Ihmissuhteissa esiintyvät kuormitustekijät ovat usein
vaikeasti tunnistettavia sen vuoksi, että ne ovat ehkä "aina olleet
olemassa". Olosuhteet eivät ole välttämättä muuttuneet huonompaan
suuntaan, vaan henkilön kyky sietää henkistä kuormitusta on ylitetty ja
seurauksena on tällöin masennus.
Laukaisevat tekijät
ovat sellaisia ajankohtaisia vaikeita elämäntapahtumia tai
ihmissuhteissa olevia kuormitustekijöitä, jotka aiheuttavat henkilölle
niin suuren stressin, että hän sairastuu masennukseen. Laukaisevia
tekijöitä ovat esimerkiksi parisuhteen purkautuminen, työpaikan menetys
tai sairastuminen ruumiilliseen sairauteen. Joskus masennuksen voi
laukaista myös tavanomainen elämän muutostapahtuma, kuten lasten muutto
pois kotoa tai eläkkeelle jääminen. Välittömien laukaisevien tekijöiden
lisäksi masennuksen taustalla on useimmiten muita kuormitustekijöitä,
jotka voivat käydä ilmeisiksi henkilölle itselleen toipumisvaiheen
aikana.
Toistuva riski
sairastua masennukseen voi liittyä perinnölliseen, suvuttain ilmenevään
alttiuteen sekä persoonallisuustekijöihin, erityisesti epävakaaseen
persoonallisuushäiriöön. Myös päihderiippuvuus lisää masennuksen
uusiutumisriskiä, koska masennuksen hoitotulokset ovat
päihderiippuvaisilla huonompia kuin muilla.
Yleisesti käytössä
olevista lääkkeistä masennusta voivat aiheuttaa verenpaine- ja
rytmihäiriölääkkeinä käytettävät beetasalpaajat, sydämen vajaatoimintaan
käytettävä digitalis, estrogeenivalmisteet eli naissukuhormonit,
kortisoni ja vanhemman polven psykoosilääkkeet. Hormonivalmisteista myös
anaboliset steroidit voivat aiheuttaa masennusta.
Karkeasti ottaen
voidaan sanoa, että masennus yleistyy iän mukana. Masennuksen
esiintyvyys väestössä lisääntyy yli 45-vuotiailla. Myös vanhusväestössä
masennus on tavallinen häiriö erityisesti ruumiillisiin sairauksiin
liittyneenä. Toisaalta alle 30-vuotiaana alkanut masennus liittyy usein
perinnölliseen alttiuteen ja myös riskiin sairastua myöhemmin
kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.
Hyvin yleisiä
sairauksia, jotka voivat aiheuttaa masennusta, ovat sydän- ja
verisuonisairaudet, kuten sepelvaltimotauti, sydäninfarktin jälkitila ja
aivoverenkiertohäiriöt. Myös erilaisiin syöpäsairauksiin voi liittyä
masennusta. Parkinsonin tauti saattaa aiheuttaa masennustilan. Masennus
voi esiintyä erilaisiin hormonaalisiin sairauksiin, kuten kilpirauhasen,
lisäkilpirauhasen tai lisämunuaisten toimintahäiriöihin liittyvänä.
Masennus on naisilla
noin kaksi kertaa niin yleinen kuin miehillä. Arvioidaan, että 20 %
naisista ja 10 % miehistä kärsisi vakavasta masennuksesta jossain
elämänsä vaiheessa. Kaksi kolmesta masennuksen vuoksi hoitoon
hakeutuvasta on naisia. Sukupuolten välisiä esiintyvyyseroja saattaakin
osittain selittää miesten korkeampi kynnys hoitoon hakeutumiseen. Myös
masennuksen oirekuva ja kehittyminen on miehillä ja naisilla hieman
erilainen. Esimerkiksi masennussairaus yleensä edeltää
päihderiippuvuuden syntyä naisilla, kun taas miehillä järjestys on
useimmiten päinvastainen.
Olli Kampman LKT,
psykiatrian erikoislääkäri
--------
takaisin
|